Vammaispalvelulain mukaisesta kuljetuspalvelusta

Kunnan on järjestettävä vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin mukaan vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen (vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväistä elämään kuuluvaa asiointi- ja vapaa-ajan matkaa kuukaudessa). 

Paljon kyselyitä ja ihmettelyä on tullut koskien kuljetuspalvelua suhteessa muistisairauksiin. Hyvin usein kuulee viranhaltijan ilmoittavan kyselijöille, ettei muistisairaille myönnetä kuljetuspalveluita, koska muistisairaus on iän mukana tuoma sairaus, eikä muistisairaalla ole fyysistä vammaa. Tämä ei tietenkään ole mikään lakiin perustuva perustelu, kuten kohta viittaamassani Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ilmenee.

Sosiaalihuollon asiakkaan oikeus saada perusteltu päätös on oikeusturvan ja hyvän hallinnon keskeinen edellytys. Hallintolain 45 §:ssä säädetään päätöksen perusteluvelvollisuudesta. Sen mukaisesti perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava ratkaisun perusteena olevat oikeusohjeet. Perusteluvelvollisuus edellyttää aina riittävän tiedon antamista, jotta päätöksen kohteena oleva henkilö voi pyrkiä toteuttamaan oikeuttaan.

Sosiaalihuollossa on asianosaisen oikeusturvan kannalta aina kiinnitettävä huomiota päätöksen riittäviin perusteluihin. Yleisenä vaatimuksena on, että ratkaisun perusteena olevat tosiseikat yksilöidään ja tosiseikkojen oikeellisuus varmistetaan riittävän tarkasti. Asianosaiselle tulee selvitä päätöksen perusteluista riittävän selkeästi, miksi kysymyksessä olevaan lopputulokseen on päädytty. Päätöksen perustelut vahvistavat palvelun hakijan oikeusturvaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa hän ei ole saanut hakemaansa palvelua tai etuutta. Perusteluilla on suuri merkitys myös haettaessa muutosta päätökseen, jolla palvelu tai etuus on hylätty. On käytännössä erittäin vaikea tehdä muutoksenhakua/valitusta päätöksestä, josta ei ilmene päätöksen perusteet.

Perusteluksi ei kelpaa: ”Saatujen selvitysten perusteella Teitä ei voida pitää vammaispalvelulain 5 §:n mukaisena vaikeavammaisena henkilönä”

Tämä on kuitenkin yleisin vastaus hakemukseen, mutta siitä puuttuu täysin yksilöidyt perustelut ja mikä pykälässä osoittaa, ettei hakija ole vaikeavammainen. Tällainen päätös on mielivaltainen. Valitettavasti en ole 20 vuoden aikana nähnyt yhtään asianmukaisesti perusteltua kielteistä päätöstä, mielivaltaisia sitäkin enemmän

KHO 28.12.2014 T 3766

Asiassa oli kyse siitä, oliko A vammaispalvelulain tarkoittama vaikeavammainen henkilö suhteessa kuljetuspalveluun. A:lla oli Alzheimerin taudin aiheuttamien orientaatio- (olinpaikan, ajankohdan ja oman aseman tietämien), hahmottamis- ja muistiongelmien takia hän ei voinut käyttää yksin julkista liikennettä.

Kunta hylkäsi A:n kuljetuspalveluhakemuksen ja argumentoi, että muistisairaus ei riitä perusteeksi saada vammaispalvelulain mukaista kuljetuspalvelua, sillä muistisairas tarvitsisi saattajaa myös kuljetuspalvelua käyttäessään.

KHO:n hylkäsi kunnan päätöksen ja asia palautui uudelleen käsiteltäväksi. KHO:n mukaan vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu ei edellytä fyysistä vammaa. Oli myös riidatonta, että A ei selvinnyt julkisessa liikenteessä ilman saattajaa. Sillä selviytyisikö hän julkisessa liikenteessä saattajan kanssa, ei ollut merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Vammaispalvelulaki ei myöskään tunne ikärajoja eikä vamma- tai sairausluetteloita. Kuljetuspalveluihin kuuluu tarvittaessa saattajapalvelu, jonka tarkoituksena on mahdollistaa kuljetuspalveluiden käyttö. Saattajapalvelun tarve ei voi olla kuljetushakemuksen hylkäysperuste.

Lopuksi vielä haluaisin muistuttaa, että vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on tarkoitettu tukemaan henkilön itsenäistä liikkumista eli kuljetuspalvelua pitäisi pystyä käyttämään yksinkin esim. kuljettajalta saadun saattoavun turvin. Laki ei kuitenkaan edellytä, että esim. taksi pitäisi itse pystyä tilaamaan ilman toisen henkilön apua tai määränpäässä saattaa joissakin asioissa tarvita toisen henkilö apua. Käytäntö pitää myös olla eri sairausryhmien kohdalla samanlaista. Esim. ei voi asettaa muistisairaille sellaista edellytystä, että pitää pystyä itse tilaamaan ja järjestelemään kyydit, mutta esim. kehitysvammaisille samoja kriteereitä ei käytetä. Tällöin toimitaan jo perustuslain vastaisesti.